2019 palkitut opinnäytteet

Vuoden opinnäyte 2019

 

Kirjastonhoitajien säätiö sr on jo vuosia jakanut kirjasto- ja informaatioalan oppilaitosten ehdottamien hyviksi arvioitujen opinnäytetöiden joukosta aina syksyisin valituille 1-7 työlle 500 euron stipendin kullekin. Lisäksi voimme tukea informaatiotutkimuksen seminaareja ja väitöskirjantekijöitä.

 

Ehdotuksia tuli syksyllä 2019 kolme kappaletta, Oulun yliopistosta kaksi ja Tampereen yliopistosta yksi.

Säätiön hallitus päätti kokouksessaan 23.11.2019 palkita 500 euron stipendillä seuraavat:

Saapuneista kolmesta ehdokkaasta päätettiin palkita Oulun yliopistosta Janne Määtän pro gradu –työ ”Maailmankirjallisuuden klassikkosuomennosten elinkaari julkaisutuotannon ja yleisten kirjastojen näkökulmasta tarkasteltuna : esimerkkinä Ranskan kirjallisuus” ja myös Oulun yliopistosta Essi Turusen pro gradu –työ ”Kirjastoammattilaisten tiedontarpeet, tiedonlähteiden valinta ja internetin käyttö arkielämän tiedonhankinnassa”. Ja kolmantena Tampereen yliopistosta Jukka Räisäsen pro gradu –työ ”Alueen yhteisöllinen olohuoneen jatke : sosiaalinen pääoma Kaakkois-Helsingin kirjastojen toiminnassa”. Kullekin myönnettiin siis 500 euron tunnustus.

 

Säätiön hallituksen puheenjohtaja Timo Tamminen (Etelä-Suomi) ja varapj. Merja Kummala-Mustonen (Pohjois-Suomi) järjestivät stipendien ja kunniakirjojen luovutukset.

Linkit opinnäytteisiin:

http://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-201905161717  Räisänen

http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201902071169  Määttä

http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201905031567  Turunen

 

PALKITUT KERTOVAT:

Essi Turunen

Kirjastoammattilaisten tiedontarpeet, tiedonlähteiden valinta ja internetin käyttö arkielämän tiedonhankinnassa

http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201905031567

Valmistuin filosofian maisteriksi Oulun yliopistosta toukokuussa 2019 pääaineenani Informaatiotutkimus. Minulla on aikaisempi filosofian maisterin tutkinto Vaasan yliopistosta vuodelta 2009, jolloin pääaineenani oli ruotsin kieli. Aikanaan kesätyöstä alkanut kiinnostus kirjastoalaa kohtaan sai minut hakemaan Oulun yliopistoon ja sitä kautta töihin kirjastoalalle. Työskentelen Vaasan tiedekirjasto Tritoniassa tietoasiantuntijana, mutta tällä hetkellä olen hoitovapaalla. Suoritin Informaatiotutkimuksen opinnot pääasiassa työn ja lapsiperhearjen ohessa ja sen vuoksi opintojen eteneminen oli hidasta. Gradun valmistuminen ja opintojen loppuun saaminen tuntuukin tämän pitkän taipaleen jälkeen hienolta. Tieto palkinnon saamisesta oli iloinen yllätys!

Pro gradu -tutkielmani tavoite on lisätä ymmärrystä arkielämän tiedonhankinnasta ja siinä tutkitaan kirjastoammattilaisten tiedontarpeita, tiedonlähteiden valintaa sekä internetin käyttöä arkielämän tiedonhankinnassa. Tutkmuksen aineisto kerättiin verkkokyselylomakkeen avulla, joka lähetettiin kirjastot.fi-sivuston kirjastohakemistosta systemaattisen satunnaisotannan avulla valittuihin Suomessa sijaitseviin kirjastoihin. Vastauksia tuli yhteensä 258, mikä oli tutkielmani kannalta riittävä määrä. Tutkimukseni on luonteeltaan sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen ja saatuja vastauksia analysoitiin tilastollisin menetelmin sekä sisällönanalyysin avulla.
Aineiston analyysissä selvisi muun muassa, että kolme kirjastoammattilaisten yleisintä arkielämän tiedontarvetta liittyivät uutisiin, säähän ja harrastuksiin. Tutkimukseen osallistuneet kirjastoammattilaiset pitivät henkilölähteitä tärkeimpänä tiedonlähdekategoriana ja luotettavuutta hyvän tiedonlähteen tärkeimpänä ominaisuutena. Internetiä kirjastoammattilaiset käyttivät vapaa-ajalla eri laitteilla esimerkiksi muun tekemisen ohella. Internetin selailua pidettiin miellyttävimpänä tapana hankkia tietoa. Tutkimukseen osallistuneet kirjastoammattilaiset pitivät internetiä pääosin hyvänä tiedonlähteenä, joskin he painottivat tiedonhankkijan lähdekritiikin hallintaa.

Pro gradu -tutkielman tekeminen oli opettavaista ja uskon voivani hyödyntää oppimaani myös työssäni. Arkielämän tiedonhankinta on kiinnostava aihe ja on mielenkiintoista seurata millaisia tutkimuksia ammattiryhmiin kuuluvien henkilöiden arkielämän tiedonhankinnasta jatkossa tehdään.

Kuva: Petri Ravimo

Janne Määttä

Valmistuin filosofian maisteriksi Oulun yliopistosta maaliskuussa 2019 pääaineenani informaatiotutkimus. Pro gradu -tutkielmassani kartoitin maailmankirjallisuuden, esimerkkinäni Ranskan kirjallisuus, klassikkosuomennosten elinkaaria julkaisutuotannon ja yleisten kirjastojen näkökulmista. 1800-luvun jälkipuoliskolta tähän päivään saakka suomeksi on saatu käännettyä kunnioitettava määrä maailmankirjallisuuden merkkiteoksia, mutta millainen on niiden saavutettavuus nyt? Nykyään puhutaan paljon siitä, kuinka kirjan elinkaari on käynyt yhä lyhyemmäksi hetkellisen uutuusarvon korostuessa. Klassikkoasemaan kohotetut teokset mielletään toisaalta tietyllä tavalla iättömiksi ja arvoltaan pysyviksi, joten niiden voisi ajatella olevan tässä asiassa erityisasemassa muuhun kirjallisuuteen nähden. Olikin hyvin mielenkiintoista selvittää tällaisten käännösten pidemmän aikavälin vaiheita.

 

Toteutin tutkimuksen kirjastokokoelmien arviointiin kehitettyä listamenetelmää soveltamalla. Tutkimuksen kohteena olleiden klassikkoteosten valinnan tein Anna-Maria Tallgrenin toimittaman Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja -kirjallisuusantologian pohjalta. Antologian esittelemiltä kirjailijoilta suomennettujen teosten julkaisutiedot etsin Kansalliskirjaston ylläpitämästä Suomen kansallisbibliografia Fennica -tietokannasta. Näin kerätty suomennoslista koostui yhteensä 339 käännöksestä 59 eri kirjailijalta. Lopuksi vertasin listaa kolmen suuren yleisen kirjaston kokoelmaluetteloihin.

 

Tutkimuksen tuloksiin kuului muun muassa havainto siitä, että vain pienestä osasta klassikkosuomennoksia on koskaan otettu ensimmäistäkään uusintapainosta. Valtaosa käännöksistä vaikuttaisi siten tulleen julkaisutuotannollisen elinkaarensa loppuun, mikä korostaa kirjastojen roolia niiden saavutettavuuden takaajana. Tutkituista kirjastoistakaan ei silti löytynyt läheskään kaikkia suomennoksia; kokoelmissa olevistakin käännöksistä noin puolet oli lisäksi sijoitettu varastotiloihin. Teosten siirtäminen varastoon oli hyvin tiukasti sidoksissa niiden nideikään, mikä johtaa otaksumaan toimenpiteen perusteena olleen usein pikemminkin vanhenevan niteen suojelu tai huonokuntoisuus kuin vähäinen kysyntä.

 

Klassikkosuomennostenkaan elinkaaret eivät siis aina välttämättä ole kovin pitkiä. Paitsi että tutkimuksen tulokset tarjoavat tietoa vanhempien suomennosten elinkaarista, haastavat ne myös pohtimaan uudempien käännösten tulevia vaiheita. Mikäli uusia (klassikko)suomennoksia hankitaan nyt kirjastoihin vain nide tai pari, kuinka todennäköistä on, että ne ovat tallessa ja lainauskunnossa vielä esimerkiksi viidenkymmenen tai sadan vuoden päästä?

Avaa Merja Kummala-Mustosen ottama kuva luovutustilaisuudesta  Essi ja Janne Oulussa 27.12.

 

Jukka Räisänen

 

 

Valmistuin Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median tutkinto-ohjelmasta filosofian maisteriksi kesäkuussa 2019. Ennen yliopisto-opintoja olin suorittanut kirjastolan tutkinnot sekä ammatti- että ammattikorkeakoulussa. Kirjastoissa olen ollut töissä noin kymmenen vuotta. Tällä hetkellä työskentelen Helsingin kaupunginkirjaston kirjastoverkon yhteisissä palveluissa lasten- ja nuorten aineistokokonaisuuden vastuuinformaatikkona.

Gradussani tutkin millaisia sosiaalisia hyötyjä kirjaston käyttäjät liittävät aiemman työpaikkani Herttoniemen, Roihuvuoren ja Laajasalon kirjastojen muodostaman kolmoiskirjaston toimintaan. Tutkimuksen viitekehyksenä toimivat sosiaalisen pääoman käsitteestä esitetyt tulkinnat, joiden avulla sosiaalisia hyötyjä tarkastellaan eri näkökulmista. Keräsin tutkimusaineiston kyselylomakkeella, jossa hyödynsin sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä. Aineisto koostuu yhteensä 190 vastauksesta.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että vaikka kirjastojen perinteisiä käyttötapoja lainaamista, lukemista ja tiedonhakua pidetään edelleen kirjastojen tärkeimpinä käyttömuotoina, koetaan kirjastojen tuottamat sosiaaliset hyödyt myös merkittäviksi. Kirjastot nähdään tärkeinä kohtaamispaikkoina, jotka turvallisina ympäristöinä vahvistavat ihmisten välistä luottamusta uusia ihmisiä kohdatessa. Kirjastojen tiloissa järjestetyt tapahtumat koetaan tärkeinä asuinalueiden yhteisöllisyyden tunteen kannalta. Tutkimus myös osoittaa, että huomattava osuus kirjastojen käyttäjistä osallistuu kirjastoissa tapahtuneen toiminnan johdosta lähialueen kehittämiseen esimerkiksi kaupunginosaseuroissa tai muussa järjestötoiminnassa, mikä tukee sosiaalisen pääoman muodostumista asuinalueilla.

 

kuva Timo Tamminen 13.12.2019