Tähän lisäämme palkittujen kertomaa opinnäytteistään.

Tampereen yliopistosta:    

Anette Luhtala: Yleisten kirjastojen e-kirjakokoelmat henkilökunnan silmin: Valitsijoiden näkemyksiä e-kirjakokoelmista. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/158655

Olen jo hyvin nuoresta rakastanut lukemisesta ja viihtynyt lähikirjastojen hyllyjen välissä pitkiä aikoja etsiessäni mielenkiintoiselta vaikuttavaa luettavaa. Kun sain kuulla, että yliopistossa voi opiskella ”kirjastoalaa” – oikealta nimeltään informaatiotutkimus – innostuin valtavasti ja päätin hakeutua opiskelemaan sitä. Aloitinkin informaatiotutkimuksen opinnot Tampereen yliopistossa syksyllä 2018.

Innostuksen kandidaatin tutkielman ja gradun aiheisiin sain silloisesta sijaistuspaikastani. Töissä tuli oltua tekemisissä paljon e-aineistojen kanssa. Tätä kautta kiinnostuin aiheesta. Kirjoitin kandidaatin tutkielmani e-kirjoista osana kirjastojen kokoelmia, tosin enemmän asiakasnäkökulmasta. Tästä aiheesta tuntuikin luontevalta jatkaa gradun kirjoittamiseen, mutta hieman eri suunnasta.

E-kirjat ja niiden yhteys kirjastoihin ovat herättäneet huomattavasti kiinnostusta vuosien varrella niin opinnäytetöiden, tutkimusartikkeleiden ja monien muiden erityyppisten tieteellisten julkaisujen aiheina. Tutustuessani aihetta käsittelevään kirjallisuuteen, havaitsin, että suuri osa tutkimuksesta keskittyi asiakasnäkökulmaan – mikä tietysti on todella tärkeä lähtökohta vähintäänkin palveluita suunniteltaessa ja kehittäessä – mutta tutkimusta yleisten kirjaston työntekijöiden näkökulmasta ei näyttänyt olevan aiheen kannalta tehty kovin paljoa. Kirjastonhoitajille ja muulle kirjastohenkilökunnalle suunnattuja käsikirjoja ja ohjeistuksia kyllä löytyi, erityisesti ajalta, jolloin e-aineistot olivat vielä varsin uusi aluevaltaus kirjastoille, mutta varsinaista tutkimusta oli hankalampi löytää. Tämän vuoksi tuntui tärkeältä kartoittaa, millaista tietoa aiheesta yleisten kirjastojen osalta oli jo olemassa. Tuoretta näkökulmaa aiheeseen puolestaan lähdin etsimään haastattelemalla valintatyötä tekeviä yleisten kirjastojen työntekijöitä. Aihe oli myös sikäli mielekäs ja ajankohtainen, että gradun kirjoittamishetkellä erilisistä aluekohtaisista e-kirjakokoelmista oltiin luopumassa ja vaiheittain siirtymässä kuntien yhteiseen (eli valtakunnalliseen) e-kirjastoon.

Tutkielmani tarkoituksena oli muodostaa yleiskuvaa siitä, miten yleisissä kirjastoissa muodostettiin (aluekohtaisia) e-kirjakokoelmia henkilökunnan näkökulmasta. Gradussa keskityttiin selvittämään yleisten kirjastojen e-kokoelmien hoitamiseen liittyviä prosesseja, e-kokoelmien tarjoamia hyötyjä ja haasteita kirjastoille, sekä millä tavoin palvelut vastasivat asiakkaiden tarpeisiin henkilökunnan mielestä. Näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia teemahaastattelujen ja kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla. Teemahaastatteluihin osallistui seitsemän yleisten kirjastojen työntekijää Helmet, Vaskikirjastot, PIKI-kirjastot, sekä Pohjoisen eKirjasto -kimpoista. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus taustoitti ja täydensi haastatteluissa tehtyjä löydöksiä.

Tutkimuksesta selvisi, että e-kirjakokoelmien muodostamisessa kohdatuista haasteista huolimatta työntekijät pitivät e-kirjakokoelmia kokonaisuudessaan vastaavaan hyvin niitä käyttävien asiakkaiden tarpeisiin. Haasteista esille nousivat e-kirjojen ja äänikirjojen saatavuuteen liittyvät ongelmat erityisesti lasten- ja nuortenaineistojen kohdalla, budjetin sovittaminen aineistojen kysyntään, epävarmuus aineistojen pysyvyydestä, sekä kustantajien kanssa kohdatut haasteet. Toisaalta sähköisiin äänikirjoihin ja kirjoihin liitettiin myös monia hyötyjä, joista merkittävimmät olivat niiden saavutettavuus, liikuteltavuus, sekä nopea saatavuus.

E-kirjakokoelmien hoidon prosessi paljastui moninaiseksi työnkuvaksi, jossa tärkeimpiä prosesseja olivat kokoelmien ylläpidon prosessit: aineistojen valitsiminen, karsiminen sekä tarkkaileminen.  Aineistojen valinnalla tarkoitetaan kokoelmiin mukaan otettavien e-kirjojen ja äänikirjojen valikoimista ja hankkimista. Aineistojen seuraaminen puolestaan on aineistojen tarkkailu; aineistoja seuraamalla valitsijat päättelevät, milloin pitää ostaa lisälisenssejä tai uusia olemassa olevia. Karsimisella taas tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että e-kirja tai äänikirja päätetään jättää pois kokoelmista.

Lisäksi tärkeää valitsemisprosessien kannalta oli, että kirjastot ovat usein välityspalveluiden asiakkaina, jotka huolehtivat e-kokoelmien ylläpitoon liittyvistä käytännön kysymyksistä, kuten käyttöalustasta, lainaamisen mahdollistamisesta ja käyttödatan seurannasta. Välityspalvelut myös toimittavat kirjastoille e-kirja- ja äänikirja-aineistot. Kirjastoilla ei siis ollut suoraa yhteyttä kustantajiin e-aineistohankintoja tehtäessä.

Gradun kirjoittaminen oli monivaiheinen ja pitkä prosessi, johon mahtui monenlaisia tunteita aina ahdistuksesta helpotukseen ja iloon. Päällimmäisenä on kiitollisuus kaikkia niitä henkilöitä kohtaan, jotka auttoivat gradun tekemisessä. Opin valtavan paljon yleisten kirjastojen e-kirjakokoelmista ja niiden tuottamiseen liittyvistä prosesseista. Toivottavasti joku toinenkin innostuisi aiheesta tulevaisuudessa ja selvittäisi, miten uuden valtakunnallisen e-kirjaston valitsijat tekevät valintatyötään.

Erityiset kiitokset KHS:lle gradulleni annetusta tunnustuksesta. En osannut kuvitellakaan, että työni voisi saada osakseen näin paljon arvostusta. Valtavat kiitokset tästä kunniasta!

 

Sanna Luoti: Elämän ääniä : kirjastotyöntekijöiden kokemuksia työskentelystä kirjaston äänimaisemassa. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/154623

Lukeminen, uppoutuminen tarinoihin ja tiedonjano ovat olleet minulle lapsuudesta saakka
merkityksellisiä asioita. Nuoruuden epävarmuudessa ammatinvalintoja tehdessä en kuitenkaan
uskonut, että minusta olisi opiskelemaan kirjastoalaa, eikä lähipaikkakunnilla siihen tuolloin
mahdollisuuksia ollutkaan. Valmistuin siis toiselle alalle. Ajatus kirjastoalasta kyti kuitenkin taustalla aika ajoin, hiljalleen. Kun vuosia myöhemmin tunsin olevani hieman eksyksissä silloisessa ammatissani, aika oli kypsä.
Hain ja pääsin opiskelemaan informaatiotutkimusta Tampereen yliopistoon. Opiskellessa vietin paljon aikaa sekä yliopiston kirjastossa että oman kotipaikkakunnan kirjastoissa. Silloin aloin kiinnittää huomiota siihen, miten monipuolinen ääniympäristö eri tiloissa vallitsi. Myös julkisuudessa käytiin keskustelua kirjastotilojen äänistä, siitä mikä olisi sallittua, toivottua, kiistanalaista. Kirjastokeskustelussa yleisten kirjastojen äänimaisema ja sen muutokset olivat ja ovat edelleen ajankohtaisia aiheita.
Huomasin, että aiemmat kirjastojen ääniin liittyvät tutkimukset olivat painottuneet akateemisiin
kirjastoihin, äänentasomittauksiin ja asiakkaiden kokemuksiin. Pro gradu -tutkielmassani tavoitteena olikin saattaa henkilökunnan ääntä mukaan keskusteluun ja kerätä lisää tietoa heidän kokemuksistaan. Tarkastelin, mitä ääniä kirjaston henkilökunta työssään kuulee, miten he äänet kokevat ja onko äänillä vaikutuksia työskentelyyn, ja millaisia toiveita henkilökunnalla äänimaiseman suhteen on.
Tutkimustulosten perusteella nykykirjastosta löytyy sekä melua että hiljaisuutta, ja ääripäiden välissä oleva äänimaisema näyttäytyy rikkaana. Täysin hiljaiseen kirjastoon ei haluttu palata.
Tutkimustulosten perusteella tasapainottelu äänimaisemaan liittyvien asiakastoiveiden
välimaastossa näyttäytyi kuitenkin toisinaan henkilökunnalle haasteellisena. Nykyisessä
informaatiokylläisessä ajassa kirjastossa tapahtuvan tietotyön merkitys korostuu. Kirjastojen
henkilökunnan tietotyö koki toisinaan keskeytyksiä tai häiriintymistä kirjaston äänimaisemassa.
Tietotyön tekemistä tuki mahdollisuus työskennellä tai pitää taukoa rauhallisessa tilassa, tai
sellaisessa tilassa, jonka äänimaisema tuki viihtyvyyttä omassa työssä.
Jatkotutkimuksen aiheeksi ehdotin tarkempaa selvitystä siitä, miten kirjastolaisen tietotyötä voitaisiin tukea kirjaston äänimaisemassa. Lisäksi tutkimuksessa nousi esiin pohdintaa vähemmistö- ja erityisryhmien äänten kuulumisesta ja kuulemisesta kirjastossa. Jatkotutkimuksen aiheeksi ehdotinkin sen selvittämistä, miten kirjaston henkilökunnassa ja asiakkaissa olevat vähemmistö- ja erityisryhmät saisivat esiin kokemuksiaan ja tarpeitaan kirjaston äänimaisemaan liittyen.
Tutkimuksen kirjoittaminen oli itselleni opettavainen ja työläs prosessi. Informaatiotutkimuksen
opinnot kokonaisuudessaan olivat mieluisia, toki välillä raskaitakin, usein hyvin innostavia. Olen
tyytyväinen siitä, että uskalsin aikuisiällä lähteä tavoittelemaan haaveitani. Kirjastonhoitajien säätiöltä saatu tunnustus tuntuu siitäkin syystä erityisen tärkeältä. Lämmin kiitos säätiölle!

Seinäjoen AMK:sta:           Johanna Pulkkinen sekä Katariina Pirttiniemi:           Eväitä demokratiatyöhön : ajankohtaispäivän toteuttaminen kirjastoalan opiskelijoille.  https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024060521166

Olemme molemmat jo pitkään työelämässä olleita alanvaihtajia. Katariina on työskennellyt pääosin maatalouslomituksen esihenkilö- ja asiakaspalvelutehtävissä ja Johanna talous- ja henkilöstöhallinnon tehtävissä. Aloitimme kirjasto- ja tietopalvelualan tradenomiopinnot Seinäjoen ammattikorkeakoulussa syksyllä 2020. Suoritimme opintoja osin työn ohessa ja valmistuimme keväällä 2024. Tämä oli molemmille ensimmäinen korkeakoulututkinto.

Ajattelimme, että toiminnallinen työ olisi käytännönläheinen tapa selättää opinnäytetyön haaste. Päätimme yhdessä tarttua tutkinto-ohjelman opettajan tarjoamaan mahdollisuuteen järjestää kirjasto- ja tietopalvelualan opiskelijoiden perinteinen ajankohtaispäivä osana opinnäytetyötä. Työ tarjoaisi samalla arvokasta kokemusta tapahtuman järjestämisestä.

Ajankohtaispäivän ja koko opinnäytetyön aiheeksi valittiin yleisissä kirjastoissa tehtävä demokratiatyö. Vuonna 2017 voimaan tullut uudistettu laki yleisistä kirjastoista (1492/2016) määrittelee yhdeksi lain tavoitteeksi edistää aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta. Tästä uudesta tavoitteesta on vakiintunut alalle käsite kirjastojen demokratiatyö. Kiinnostusta aiheeseen lisäsivät syyskuussa 2022 julkaistu aluehallintoviraston peruspalvelujen arviointi 2021 sekä meneillään olleet, aluehallintoviraston tukemat kirjastojen demokratiahankkeet. Aihe vaikutti erittäin ajankohtaiselta eikä sitä ollut juurikaan vielä tutkittu. Oli myös innostavaa lähteä ottamaan selvää asiasta, josta ei ollut itsellä kovinkaan paljon ymmärrystä.

Ajankohtaispäivän tavoitteena oli tarjota opiskelijoille tietoa kirjastojen demokratiatyön perusteista, nykytilasta ja siinä tarvittavasta osaamisesta. Näitä asioita selvitettiin haastattelemalla kirjastoalan eri tasojen asiantuntijoita sekä toteuttamalla kysely Manner-Suomen yleisille kirjastoille. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja ja haastateltavia oli kuusi. Kyselyn kysymyksenasettelussa, jakelussa ja tulosten hyödyntämisessä tehtiin yhteistyötä aluehallintoviraston kanssa.

Haastattelujen ja kyselyn perusteella voidaan päätellä, että kirjastojen demokratiatyön tavoitteena on vahvistaa kuntalaisten osallisuutta, antaa valmiuksia ja mahdollisuuksia toimia aktiivisena kansalaisena ja näin edistää demokratiaa. Kirjasto voi toiminnallaan ylläpitää kiinnostusta politiikkaan, tarjota tietoa yhteiskunnallisista aiheista, tuoda päättäjiä ja päätöksentekoa lähemmäs kuntalaisia, tarjota osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä lisätä luottamusta ja avoimuutta. Demokratiatyössä tarvitaan taitoja mm. tapahtumatuotantoon, esiintymiseen, ryhmien ja keskustelujen ohjaamiseen, verkostoitumiseen sekä perehtymistä yhteiskunnallisiin asioihin.

Ajankohtaispäivä Eväitä demokratiatyöhön toteutettiin 10.10.2023 hybriditapahtumana. Siihen osallistui noin sata SeAMKin kirjasto- ja tietopalvelualan opiskelijaa kaikilta vuosikursseilta. Luennoitsijoina toimivat kirjastoalan asiantuntijat aluehallintovirastosta, AKE-kirjastosta, Erätaukosäätiöstä ja käytännön demokratiatyötä tekevistä kirjastoista. Myös me käytimme puheenvuoron, jossa esittelimme haastattelujen ja kyselyn alustavia tuloksia. Luennot etenivät demokratiatyön yleisistä perusteista konkreettisiin esimerkkeihin ja tarjosivat näkökulmia myös työssä tarvittavaan osaamiseen.

Opinnäytetyön tekeminen oli haastavaa, mutta myös innostavaa. Ahersimme sen parissa pitkään ja hartaasti. Tuntuu hienolta saada näin merkittävä tunnustus tehdystä työstä. Palkitseminen vahvistaa ajatustamme siitä, että kirjastojen demokratiatyö on ajankohtainen ja tärkeä aihe. Toivottavasti työmme tarjoaa intoa ja eväitä demokratiatyön tekemiseen.

 

Oulun yliopistosta:             Milja Turpeinen: Fiction Writers as Library Users. https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202405153521

Kirjat ja tarinat ovat olleet intohimojani siitä lähtien kun opin lukemaan. Omien tarinoideni kirjoittamisen aloitin teini-ikäisenä, kun luin Eoin Colferin Artemis Fowl -sarjan ensimmäisen kirjan. Colferin värikäs tarinan juontamisen tyyli innosti minua kokeilemaan kirjoittamista itsekin. Nuorempana haaveilin kirjailijan urasta, mutta kypsyessä päätin, että olisi fiksumpaa hankkia ”oikea” ammatti ja kirjoittaa sen ohella.

Koska rakastan kirjoja, loogisin ammatti on tietysti kirjastonhoitaja, joten lähdin opiskelemaan kirjastoalaa. Ensin Haapaveden opistossa, sitten Oulun yliopistossa, jossa aloitin vuonna 2016. Kun tuli aika miettiä kandidaatintutkimusta, halusin yhdistää intohimoni kirjoittamiseen ja opiskelemani alan. Siksi valitsin aiheekseni fiktionkirjoittajat ja ne tavat, joita he käyttävät etsiessään informaatiota kirjoittamisen taustatyössä. Halusin jatkaa samoilla linjoilla myös pro gradun kanssa, mutta koska fiktionkirjoittajien tiedonhankintatapoja on jo tutkittu pariin kertaan, halusin tuoda tutkimusalalle jotain uutta ja kirjastoille hyödyllistä. Siksi graduni kysyy, mitä kirjastopalveluja fiktionkirjoittajat käyttävät ja millaisia palveluja he toivoisivat kirjastoilla olevan.

Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että fiktionkirjoittajat eivät usein käytä kirjastoja informaation hankkimiseen, koska he suosivat helppoja ja nopeita tiedonlähteitä, mitä kirjastojen ei koeta olevan. Mutta tutkimukset ovat myöskin osoittaneet, että fiktionkirjoittajat arvostavat kirjastoja todella paljon, vaikka niitä ei käytetä. Aiempien tutkimusten mukaan fiktionkirjoittajat toivoisivat enemmän materiaalia verkossa ja opastusta materiaalin löytämiseen.

Suoritin tutkimuksen kyselynä, jonka kutsut lähetin erilaisille forumeille, jotka keskittyvät fiktion kirjoittamiseen, kuten Redditin r/fantasywriters, r/scifiwriting, r/worldbuilding, r/creativewriting, sekä SCP Wikin foorumille ja Wanderer’s Libraryn Discord-serverille. Kyselyyn tuli vähän vajaa 300 vastausta ympäri maailmaa, erityisesti Euroopasta ja Amerikasta. Vastaajat olivat keskimääräisesti nuoria tai aikuisia (13-19 vuotiaita oli 31,2 % ja 20-29 vuotiaita oli 45,9 %) ja harrastajakirjoittajia, ammattikirjoittajaksi haluavia tai omakustannekirjoittajia.

Kyselyn suljetut kysymykset analysoin tilastollisesti. Koska kysely tehtiin Google Formsissa, se muodosti vastauksista valmiit kuviot. Vastausten ristiintaulukointi tehtiin Google Docsissa ja Google Sheetsissä. Avoimen kysymyksen vastaukset analysoin Gilhamin (Developing a Questionnaire, 2008) analyysimetodilla: luin vastaukset läpi, ja sisältöanalyysin keinoin aloin etsimään kategorioita. Sitten jaoin kommentit tunnistettuihin kategorioihin. Koska joissakin vastauksissa oli monia avainkohtia, jotka kuuluivat eri kategorioihin, pilkoin yksittäiset kommentit osiin avainkohtien mukaan, ei vastaajan mukaan.

Kyselyn vastausten mukaan suosituimmat kirjastopalvelut ovat kirjojen lainaus, kirjaston verkkosivut ja kirjaston käyttäminen kirjoituspaikkana. Nämä tulokset vahvistavat, että fiktionkirjoittajat todellakin käyttävät kirjastoja, mutta eivät tiedonhankintaan. Kun kommentit oli eroteltu sopiviin kategorioihin, luin vastaukset läpi vielä kerran samalla tehden kvalitatiivista sisällönanalyysia, eli deskriptiivisesti analysoin mitä vastaajat olivat sanoneet ja tein siitä tiivistelmän. Tämän vastauksen kysymykset analysoin puhtaan empiirisesti, eli tulkiten, että vastaukset mittaavat juuri sitä, mitä kysyttiin. Eli en siis pyrkinyt tulkitsemaan vastauksia liian pitkälle, etten pistäisi sanoja vastaajien suihin.

Esitin tutkimukseni olennaisemman kysymyksen, eli kysymyksen palveluista, joita fiktionkirjoittajat toivoisivat kirjastoilta, avoimena kysymyksenä, johon vastaajat saivat kirjoittaa oman vastauksensa. Vastausten analysoinnissa vastauksista nousi esille 12 kategoriaa: saavutettavuus; kirjaston peruspalvelut; kirjaston tilat; akateeminen ja tieteellinen materiaali; tapahtumat ja kerhot; koulutus ja kurssit; kirjoittaminen ja julkaiseminen; teknologia ja internet; informaatiopalvelut; ”olen jo tyytyväinen kirjaston palveluihin”; ”en käytä kirjastoja”; ja muut.

Saavutettavuus keskittyi siihen, että kirjasto olisi lähellä kohtuullisen matkan päässä. Erityisesti amerikkalaiset vastaajat kokivat, että välimatkat kirjaston ja kodin välillä ovat kohtuuttomia.

Kirjaston peruspalvelut sisälsivät kaikkea mikä liittyi kirjoihin, kokoelmiin, lainaamiseen ja niin edelleen. Tässä kategoriassa erityisesti toivottiin helpompia, nopeampia ja halvempia kirjastonvälisiä lainoja ja parempia kategorisointeja kirjoille ja kirjallisuuslistoille.

Kirjaston tiloissa toivottiin olevan tiloja, joissa kirjoittaa, lukea tai kuunnella äänikirjoja. Todella moni vastaaja painotti hiljaisuutta ja yksityisyyttä.

Akateeminen ja tieteellinen materiaali tarkoittaa pääsyä tieteellisiin kirjastoihin, artikkelitietokantoihin ja artikkeleihin erilaisista aiheista. Tässä kategoriassa toivottiin yhteistyötä tieteellisten ja yleisten kirjastojen välillä ja mahdollisuutta kirjastonvälisiin lainoihin näiden kirjastojen välillä, mikä voisi olla mielenkiintoinen ja tärkeä mahdollisuus kirjastoille itselleenkin ja asiakkaille, jotka eivät ole fiktionkirjoittajia.

Tapahtumat ja kerhot keskittyivät fiktionkirjoittajien sosiaalisiin tapahtumiin. Tämä oli suurin kategoria. Suurin osa kommenteista yksinkertaisesti halusivat ryhmiä, joihin fiktionkirjoittajat voivat kokoontua kirjoittamaan yhdessä ja antamaan rakentavaa palautetta toisilleen. Kirjakerhoja, kirjailijavierailuja ja luentoja mainittiin myös.

Koulutus ja kurssit koskivat tietysti kirjoituskursseja, mutta muitakin aiheita mainittiin, esimerkiksi kursseja omakustantamisesta, sosiaalisesta mediasta, kuvanmuokkauksesta.

Kirjoittaminen ja julkaiseminen -kategoriassa toivottiin neuvoja ja resursseja kirjoitusuralle ja oman kirjoitusten julkaistavaksi saamiseen. Tämä kategoria jakautui pääosin kirjoitustaitojen kehittämiseen ja virallisesti julkaisemiseen, eli ammattikirjoittajaksi tulemiseen.

Teknologia ja internet toi esille toiveita suuremmasta määrästä digitoitua materiaalia, helpommasta pääsystä tähän materiaaliin ja suuremmasta määrästä nettipalveluja, kuten tietokantoja.

Informaatiopalvelut jakautuivat kahdenlaisiin kommentteihin: niihin, jotka koskivat informaation hankkimista ja niihin, jotka koskivat tiedonlähteitä. Tässä kategoriassa moni kommentti toivoi palveluja, joita kirjastoilla jo on, mikä voi viitata siihen, että asiakkaat eivät yksinkertaisesti tiedä mitä palveluja kirjastoilla on. Tämä voisi olla jotain, jota kirjastot tai muut tutkijat voisivat tutkia tarkemmin.

Muu-kategoria sisälsi kaiken, mikä ei sopinut edellisiin kategorioihin. Jotkut toivoivat kahviloita tai kahviautomaatteja kirjastoissa. Yksi toivoi, että kirjastot pystyisivät maksamaan tekijänpalkkijoita kirjailijoille aina kun heidän kirjojaan lainataan. Yksi kommentti toivoi ”henkilöä, joka on kuvanmuokkauksen asiantuntija ja osaisi auttaa kirjojen kansien kanssa”.

Kuten aikaisemmin mainitsin, kyselyyn vastanneet olivat suurimmalta osin nuoria harrastajakirjoittajia, jotka saattavat haluta kirjoittaa ammattina tulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa, että tutkimuksessani on aukko ammattikirjoittajien kohdalla, ja täten se ei edusta kaikkia fiktionkirjoittajia. Mutta mielestäni on tärkeää, että tutkimukseni edustaa juuri tätä demografiaa, koska nuorilla, aloittelevilla amatöörikirjoittajilla ei ole samoja taitoja ja resursseja kuin kokeneemmilla fiktionkirjoittajilla. On tärkeää kuunnella heidän ääniään ja antaa heille ne resurssit, jota he tarvitsevat, jotta he voivat edistää kirjoitusuraansa.

Yksi toinen kysymys, joka nousi esille tutkimukseni aikana on kirjastopalvelujen näkyvyys ja tietoisuus niistä. Koska moni vastaaja toivoi palveluja, joita kirjastoilla jo on, se voi vihjata, että kirjastot voisivat markkinoida palvelujaan paremmin.

Valmistuin Oulun yliopistosta vuoden 2024 syyskuussa ja etsin nyt töitä. Stipendin saaminen on sanoinkuvaamaton kunnia, jota en osannut edes odottaa. Pro gradun tekeminen oli usean vuoden suuri urakka, josta on upea saada tunnustusta. Suuret kiitokset Kirjastonhoitajien säätiölle!

Milja Turpeinen