Juhlavuoden 2017 palkitut

Tällä sivulla esittäytyvät palkitut ja heidän työnsä, ensimmäiset viisi:

 

Juliaana Grahn:

Valmistun joulukuussa 2017 Seinäjoen ammattikorkeakoulusta kirjasto- ja tietopalvelualan tradenomiksi. Aloitin opintoni jo syksyllä 2012, mutta perheen perustamisen myötä jättäydyin hetkeksi koulu- ja työelämän ulkopuolelle. Palattuani opintojen pariin tutut opiskelijatoverit olivat jo jättäneet oppilaitoksen, joten keskityin jäljellä olevien opintojeni tehokkaaseen suorittamiseen soveltamalla lapsiperhearjesta oppimaani aikataulutusta ja suunnitelmallisuutta. Verkostoituminen sujui kuin itsestään suorittaessani opintojani eri vuosikurssien opiskelijoiden kanssa.

Kirjastoalalle ajautuminen on ollut minulle elämäntapaan liittyvä kysymys – voisin kouluttautua varman työllistymisen ammattiin tai sitten opiskella ja tehdä työkseni sitä asiaa, mistä nautin itsekin. Opiskelupaikan sain vasta usean yrityksen jälkeen, mutta en ole katunut uravalintaani hetkeäkään. Aiempi työkokemukseni on kirjakauppa-alalta ja arkistotoimen tehtävistä. Opinnäytetyötä kirjoittaessani olen tehnyt syksyn 2017 aikana sijaisuuksia Seinäjoen kaupunginkirjaston nuorten- ja musiikkiosastolla sekä kirjastoautossa.

Sain aiheen opinnäytetyöhöni Seinäjoen kaupunginkirjastolta suorittaessani siellä opintoihin kuuluvaa työharjoittelujaksoa. Opinnäytetyössä tutkittiin Eepos-kirjastokimpan asiakkaiden e-kirjojen käyttöä ja tarpeita kimpan e-kirjapalvelujen suhteen. Työn tavoitteena oli kehittää e-kirjapalveluja kartoittamalla ja hankkimalla tietoa Eepos-kirjastojen alueen asiakkaiden suhtautumisesta e-kirjapalveluihin osana kirjaston kokoelmaa. Työn tutkimusote oli kvantitatiivinen ja työssä käytettiin tutkimusmenetelmänä verkkokyselynä toteutettua kyselytutkimusta. Kyselylomake oli asiakkaiden vastattavissa keväällä 2017 ja aineisto käsiteltiin ja analysoitiin kesän 2017 aikana.

Opinnäytetyön tuloksina saatiin selville, että erityisesti aikuisasiakkaat tuoreessa Eepos-kimpassa ovat hyvin tietoisia e-kirjapalvelujen olemassaolosta ja pitävät palvelua tärkeänä riippumatta asiakkaiden omista e-kirjatottumuksista. Kirjasto on tärkein e-kirjojen hankintakanava asiakkaille, ja e-kirjat kiinnostavat asiakkaita. Kysynnän ja tarjonnan kohtaamattumuus sekä asiakkaiden ennakkoluulot ja aiemmat kielteiset kokemukset e-kirjojen käytöstä ovat palvelun käytön merkittävimmät haasteet. E-kirjapalveluille toivotaan lisää mainostusta ja opastusta kirjastojen verkkosivuille ja tiloihin. Asiakkaat ilmaisevat avoimesti kokemuksiaan palvelun käytöstä eri laitteilla ja arvostavat palvelussa erityisesti lyhyitä varausjonoja, uutuusnimekkeiden saatavuutta, kokoelman erikoistumista sekä yllätyksellisyyttä kokoelman selaamisessa.

Olin mielissäni kuultuani, että opinnäytetyöstäni on apua e-kirjapalvelujen kehittämiseen. Valmis työ oli pitkäkestoisen työskentelyn ja vaivannäön tulos, ja siinä yhdistyivät innostukseni aihetta kohtaan ja haluni suoriutua tekemästäni hyvin. Seuraavaksi suuntaan työelämää kohti. Tavoittelen työpaikkaa kirjasto- ja tietopalvelualan työtehtävissä, mutta en halua rajata työllistymistoiveitani tiettyyn kirjastosektoriin tai edes pelkän kirjastoalan sisälle. Myös ajatus opintojen jatkamisesta yliopistossa vetää minua vahvasti puoleensa.

Juliaana Grahn, kuva Reko Sandvik

 Grahn_Juliaana.pdf (1.884Mt)

 

Aino Tapio:

Kellutuskuvioita Espoon kaupunginkirjastossa : ­valmistelu, käyttöönotto ja ensisukellus kelluvaan kokoelmatyöhön. Opinnäytetyö Turun Ammattikorkeakoulu, Kirjasto- ja tietopalvelu (ylempi AMK)

http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017090514817

 

Olen Aino Tapio, Espoon kaupunginkirjastossa pitkään työskennellyt kirjastoammattilainen ja kokoelmien ystävä. Iloitsen opinnäytetyöni saamasta tunnustuksesta erityisesti siksi, että yleisten kirjastojen kokoelmatyöhön ja sen kehittämiseen liittyvä tutkimus ei tunnu ylipäätään olevan kovin suosittua. Kirjastotyö on murroksessa ja on selvää, että myös kokoelmien hallintaa täytyy kartoittaa ja tarkastella kriittisesti. Uskon että työni on käytännönläheisyydessään kiinnostavaa luettavaa kaikille kokoelmanhoidon parissa työskenteleville olipa kellutus sitten jo arkipäivää, suunnitteilla tai vasta harkinnassa.

Opinnäytetyöni on toimintatutkimus. Tutkimuskysymys liittyy muutosprosessiin. Se on kertomuksellinen tarina kellutukseen valmistautumisesta, sen käyttöönotosta ja sujumisesta ensimmäisen vuoden aikana. Oma roolini tutkijana on osallistuva. Minä ja työparini saimme tehtäväksemme seurata ja edesauttaa kellutuksen sujumista Espoon kirjastoissa. Iso osa työtämme oli osallistaa henkilökuntaa kehittämään ja jakamaan uusia työtapoja.

Espoon kaupunginkirjastossa siirryttiin siis staattisista kirjastokokoelmista kaikkien toimipisteiden yhdessä omistamaan kelluvaan kokoelmaan vuoden 2016 alussa. Uuteen toimintamalliin sitoutumisen lähtökohtana oli ajatus yhteisyydestä; ei ole meidän kokoelmaa, teidän kokoelmaa tai heidän kokoelmaa, josta seuraa, että kaikki hoitavat yhteistä kokoelmaa. Jakamisen kulttuuri liittyy paitsi aineiston kiertämiseen, myös yhdessä sovittuihin periaatteisiin ja kehitettäviin työmenetelmiin. Ajatus tutusta palveltavasta asiakunnasta on tärkeää kirjastojen näkökulmasta. Kelluvan kokoelman myötä katsetta täytyy kuitenkin laajentaa ja ymmärtää, että kaikki käyttäjät ovat yhdenvertaisesti kaikkien kirjastojen asiakkaita.

Kelluvan kokoelman myötä monia aikaisemmin toimipisteittäin hoidettuja kokoelmanhoidollisia tehtäviä on keskitetty. Espoossa esimerkiksi aineiston valinta hoidetaan pienissä ryhmissä. Aineistoa valitaan yhteiseen kokoelmaan yhdessä käytettäväksi.  Aineisto kelluu vapaasti asiakkaiden mukana. Kellutusta edelsi myös aineiston merkitsemiseen ja järjestämiseen liittyvä yhtenäistäminen siinä määrin kun se oli järkevää ja tarpeellista.

Todellisuudessa aineiston vapaaseen kellumiseen kuitenkin puututaan tasapainottamisen avulla. Pieneen kirjastoon voi kasautua paikallisiin lainausvirtoihin nähden liikaa aineistoa tai vastaavasti isommassa kirjastossa hyllyt voivat olla tyhjillään. Toteutin henkilökunnalle suunnatun  tasapainotuskyselyn osana toimintatutkimusta ja olen muutenkin pyrkinyt pohtimaan tasapainotusta opinnäytetyössäni, onhan kellutuksen mukanaan tuoma uusi kokoelman hoitoon liittyvä työ.

Opinnäytetyöni tutkimusjakso koskee ajanjaksoa toukokuusta 2015 vuoden 2016 loppuun. Aineisto oli silloin kerätty, paljon työtä tehty ja jäinkin hyvin mielin opintovapaalle. Kirjoitin työni pääosin Intiassa ja nautin prosessista suuresti. Yhteydenpito ohjaajaan sujui mainiosti verkon välityksellä. Lähdekirjallisuus oli saatavilla pääsosin myös sähköisessä muodossa. Ylipäätään opiskelu aikuisena on ollut valtavan antoisaa. Olen saanyt tutustua kollegoihin eripuolilta Suomea. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaminen yliopiston sijaan Turun Amk:n monimuotoisessa kirjasto- ja tietopalvelualan koulutusohjelmassa oli minulle oikea ratkaisu. Opintojen sisällöt ovat olleet joustavia sekä työelämälähtöisiä ja koen kasvaneeni ammatillisesti näiden kahden ja puolen vuoden aikana.

 

 

Aino Tapio Laosissa 2017

 

Raisa Laitala

Alueellisen ja kulttuurihistoriallisen kuva- ja kartta-aineiston digitointiprosessi,
Opinnäytetyö, Kirjasto- ja tietopalvelualan tutkinto-ohjelma (OAMK) 2017
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705219192

Valmistuin syksyllä 2017 Oulun ammattikorkeakoulusta tradenomiksi Kirjasto- ja tietopalvelualalta. Olen myös valmistunut filosofian maisteriksi Oulun yliopistosta vuonna 2013. Tein opinnäytetyöni toimeksiantona Rovaniemen kaupunginkirjastolle. Opinnäytetyössäni avaan digitointityöhön liittyviä kysymyksiä sekä koostan suomalaisia digitointityötä tekeviä toimijoita ja digitointityöhön vaikuttavat ohjeistukset. Laadin näiden pohjalta kattavan ohjeistuksen kuva- ja kartta-aineistojen digitointiprosesseihin.

Opinnäytetyössäni nostan esiin miten tärkeää yleisten kirjastojen on huomioida kuva- ja kartta-aineiston digitointityössä laadukkaan kuvailevan -, hallinnollisen- ja rakenteellisen metadatan tuottaminen ja kirjaaminen. Hallinnollisesta metadatasta tulisi käydä esiin muun muassa aineiston tekijänoikeudet, tarvittaessa yksityisyydensuojaan liittyvät seikat ja aineiston käyttöoikeudet.

Opinnäytetyöni tärkeimmäksi tulokseksi muodostui vesiputousmallia hyödyntävä kuusivaiheinen digitointiprosessin kuvaus. Mallin avulla yleisten kirjastojen on helpompi viedä digitointiprosessit läpi ehjinä kokonaisuuksina. Malli on laadittu kuva- ja kartta-aineiston erityispiirteet huomioiden, mutta on erittäin käyttökelpoinen kaikissa digitointiprosesseissa. Laatimani malli auttaa hahmottamaan digitointiprosessit myös dokumentin digitoinnin jälkeen jatkuvina kokonaisuuksina.

Raisa Laitala

 

Marianne Hacklin:

Pro gradu -tutkielmassani Osallistava sosiaalinen kirjasto uusliberalistisessa yhteiskunnassa – Kirjastolain diskurssianalyysi tarkastelin diskurssianalyysiä käyttäen sitä, millaisia käsityksiä yleisen kirjaston roolista vuoden 2017 alussa voimaan tulleeseen kirjastolakiin sisältyy. Aineistona käytin hallituksen esitystä uudeksi kirjastolaiksi, siitä annettua sivistysvaliokunnan mietintöä, kirjastolaista eduskunnassa käytyä lähetekeskustelua sekä yhteenvetoa asiantuntijalausunnoista, jotka annettiin hallituksen esitysluonnoksesta uudeksi kirjastolaiksi. Tutkielman aluksi määritin kolme kirjastokäsitystä (traditionaalinen, sosiaalinen ja tietoyhteiskunnan kirjasto), jotka perustuvat kirjaston yhteiskunnallista roolia käsittelevään kirjallisuuteen. Kirjaston roolia käsittelevästä kirjallisuudesta kirjaston roolin muutokseen keskeisesti kytkeytyvänä ideologiana nousi esiin uusliberalismi, joten tarkastelin aineistoa erityisesti suhteessa siihen.

Johtopäätöksenä tutkielmassani on, että kirjastolain ilmentämät kirjaston traditionaalinen rooli ja erityisesti tietoyhteiskunnan kirjaston rooli limittyvät lain ilmentämään sosiaalisen kirjaston rooliin. Traditionaalisen kirjaston rooliin kytkeytyvät kirjaston tehtävät legitimoidaan pääosin uusliberalistisen rationaliteetin mukaisesti eikä traditionaaliseen kirjastokäsitykseen sisältyvien bibliografisen ja sivistyksellinen rationaliteetin mukaisesti. Diskurssi tietoyhteiskunnan kirjastosta limittyy sosiaalisen kirjaston diskurssin lisäksi uusliberalistiseen diskurssiin eikä näin ollen erotu selvästi omaksi alueekseen. Kirjastolain sosiaalinen kirjasto näyttäytyy ennakoimani useristisen tai emansipatorisen sijaan osallistavana. Osallistava sosiaalinen kirjasto tukee väestön mahdollisuuksia ja kykyjä toimia yrittäjäkansalaisina prekarisoituvassa ja uusliberaalissa yhteiskunnassa kyseenalaistamatta tai haastamatta sen järjestystä tai uusliberalistista rationaliteettiä ja ideologiaa. Osallistavassa sosiaalisessa kirjastossa on emansipaation potentiaali, mutta sen tavoitteena on tuottaa sosiaalista koheesiota ja ”aktiivista kansalaisuutta” olemassa olevien yhteiskunnallisten rakenteiden puitteissa. Emansipaation osallistavassa sosiaalisessa kirjastossa täytyy lähteä yksilön tai ryhmän aloitteesta emansipoitua. Osallistavaa sosiaalista kirjastoa voi siis käyttää emansipaatioon, mutta se ei instituutiona tuota sitä.

Vaikka uusliberalistinen rationaliteetti näyttäytyy tutkielmassani voimakkaana tekijänä suomalaisen kirjastolainsäädännön taustalla, se asettuu osin myös kyseenalaiseksi tutkimassani aineistossa. Kyseenalaistaminen tapahtuu kuitenkin varsin abstraktilla tasolla. Esimerkiksi demokratian edistämistehtävä voitaisiin tulkita uusliberalistista rationaliteettiä haastavaksi, mutta se jää aineistossa ainoastaan abstraktin demokratian idean tukemisen tasolle. Sekä kirjaston rooli yhteiskunnassa että sosiaalinen kirjasto näyttäytyvät sisäisesti ristiriitaisina suhteessa hallinnan regiimeihin ja uusliberaaliin ideologiaan. Yhdenvertaisuus toiminnan lähtökohtana ja sananvapauden sekä demokratian edistäminen korostavat kirjaston yhteiskunnallisen roolin deliberatiivista ulottuvuutta, yleistä kirjastoa julkisen tilan instituutiona ja sen tarjoamaa potentiaalia emansipaatioon. Kirjasto on yhtä aikaa hallinnan ja mahdollisen vastarinnan väline. Uusliberalistisen rationaliteetin haastaminen sekä demokraattisten toimintatapojen ja rakenteiden edistäminen kirjastoissa ovat kuitenkin riippuvaisia yksittäisten kirjastojen ja kirjastohenkilökunnan toiminnasta. Myös kirjaston emansipatorisuus jää kirjastojen ja henkilökunnan toiminnan varaan.

Tutkielmassani olen tunnistanut suomalaisen kirjastolain sisältämiä ideologisia ulottuvuuksia sekä syventänyt uusliberalismin ja kirjaston roolin muutosten välistä ymmärrystä laajentamalla näkökulman kattamaan uusliberalistisen hallinnan. Analysoimalla hallituksen esitystä uudeksi kirjastolaiksi sekä esitykseen liittyviä dokumentteja olen laajentanut kirjaston roolia koskevien näkemysten kontekstin käsittämään lainsäädännön myös poliittisena prosessina. Toivon tutkielmani vaikuttavan keskusteluun kirjaston roolista ja tehtävistä sekä auttavan kirjastoja huomiomaan potentiaalinsa emansipaatioon käytännön kirjastotyötä suunniteltaessa.

 

Åbo Akademin opiskelijat Rebecka Asikainen ja Tapani Häkkinen tekivät yhdessä gradunsa:

Växlande väsen i växlande världar: En studie om finska bordsrollspelares spelvanor och informationsbeteende, Åbo Akademi (2017): http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2017112955132

 

Olemme molemmat opiskelleet informaatiotutkimusta Åbo Akademissa ja valmistuimme maistereiksi syyskuussa 2017. Koska kiinnostuimme opintojemme aikana arkisesta informaatiokäyttäytymisestä ja pro gradun tekeminen parityönä mahdollisti usean eri tutkimusmenetelmän hyödyntämisen samanaikaisesti, päätimme tehdä yhdessä pro gradu-työn, joka käsittelee harrastuksiin liittyvää informaatiokäyttäytymistä. Valitsimme kohderyhmäksi pöytäroolipelaajat, sillä heidän täytyy käsitellä informaatiota monella tavoin itse pelitilanteissa ja niiden ulkopuolella. Teimme sekä määrällisen että laadullisen tutkimuksen, johon kuului kyselylomake, kaksi ryhmähaastattelua sekä pelihavainnointi. Kiinnitimme huomiota osallistujien informaatiokäyttäytymiseen sekä ennen pelejä, niiden aikana että niiden jälkeen.

Pöytäroolipelaaminen on sosiaalinen harrastus jossa pelinjohtaja, joka toimii sekä kertojana että pelin tuomarina, kuvailee yleensä suullisesti pelimaailmaa ja sen tapahtumia muille pelaajille, jotka omilla hahmoillaan pyrkivät pelin aikana seuraamaan pelin kertomusta tai suorittamaan pelinjohtajan antamia tehtäviä. Pelimaailmassa elävien hahmojen toimintamahdollisuuksia rajoittavat pelimaailman sosiaaliset rajoitukset ja hahmojen eettiset valinnat sekä pelin säännöt että hahmojen omaamat taidot. Lisäksi pelaajan ja hänen hahmonsa tietämys pelimaailmasta yhtenee harvoin. Näistä syistä pöytäroolipeliympäristössä syntyy hyvin paljon tietoa, jota osallistujat joutuvat jatkuvasti käsittelemään.

Tutkimuksessamme selvisi että monen pelaajan ja pelinjohtajan mielestä pöytäroolipelaaminen on harrastuksena edellyttänyt sekä informaatiohakua että synnyttänyt uusia tiedontarpeita. Vaikkakin monet käyttävät enimmäkseen sähköisiä resursseja kuten internetiä tiedonhaussa, myös perinteiset painetut roolipelikirjat ovat säilyttäneet suosionsa. Koska pöytäroolipelien tapahtumat voivat sijoittua minkälaiseen maailmaan tai ajanjaksoon tahansa ja pelattava hahmo voi olla taustaltaan ja ammatiltaan aivan erilainen kuin pelaaja itse, ovat osallistujien tiedontarpeet ja käyttämät resurssit hyvin monenlaisia. Useimmat osallistujat pitävät helpohkona pitää erillään sekä oman että hahmonsa tiedon tai tietämyksen pelien aikana, mutta joidenkin mielestä ne voivat myös helposti sekoittua yhteen. Havaitsimme myös että tutkimukseen osallistuneet saattoivat hyödyntää roolipelaamisen ansiosta hankittua tietoa ja taitoja harrastuksen ulkopuolellakin.

Tällä hetkellä toimimme molemmat Åbo Akademin kirjastoissa kirjastoassistentteina, ja olemme opintojemme ohella työskennelleet kyseisen yliopiston kirjastossa niin ikään projektityöntekijöinä. Olemme tätä ennen myös viettäneet vuoden Japanissa, jossa olimme muun muassa mukana järjestämässä ja edustamassa Suomen Japanin instituutin messuosastoa Tokion kansainvälisillä kirjamessuilla. Vuodenvaihteen jälkeen meillä on kuitenkin edessä muutto Viroon, jossa Rebecka tulee työskentelemään EDUFI-harjoittelijana viisi kuukautta Suomen Viron-instituutin Tarton toimipisteen kirjastossa ja Tapani taas tulee keskittymään viron kielen opiskeluun.

 

Rebecka Asikainen & Tapani Häkkinen. Kuvaaja: Sanna-Maria Kettunen (Tokio 2016)

 

LISÄÄ TULOSSA…