Vuoden opinnäyte 2020

 

Kirjastonhoitajien säätiö sr on jo vuosia jakanut kirjasto- ja informaatioalan oppilaitosten ehdottamien hyviksi arvioitujen opinnäytetöiden joukosta aina syksyisin valituille 1-7 työlle 500 euron stipendin kullekin. Lisäksi voimme tukea informaatiotutkimuksen seminaareja ja väitöskirjantekijöitä, nyt on yksi oululainen väitöskirja saamassa tukea.

 

Ehdotuksia tuli syksyllä 2020 viisi kappaletta, Oulun yliopistosta kaksi, Tampereen yliopistosta yksi, Turun ammattikorkeakoulusta yksi ja Åbo akademista yksi.

Säätiön hallitus päätti kokouksessaan 28.11.2020 palkita 500 euron stipendillä seuraavat:

Tampereen yliopisto: Juliaana Grahn: Päämääränä väline?: Tilastojen käytön ja vaikuttavuuden arvioinnin tulkitseminen osana tietojohtamista yleisissä kirjastoissa

Turun Ammattikorkeakoulu: Minna Bäckroos: ”No se on tylsää ja siihen pitää keskittyy” : kirjasto lukemaan tottumattomien nuorten aikuisten lukemisen edistäjänä

Åbo Akademi: Malin Fredriksson: The transition towards open access publishing in humanities

Oulun yliopisto: Annika Rotonen: Aikuisten harvinaissairaiden sairaus- ja terveyskäsitykset suhteessa heidän informaatiokäyttäytymiseensä. Ja toinen palkittu Liisa Komminaho: Nuoret naiset terveystiedon käyttäjinä – kehollinen tieto ja tiedon auktoriteetit

Lisäksi tuetaan Oulun yliopiston Teija Keräsen väitöskirjatyötä.

Tästä pääsee tutustumaan palkittuihin töihin.

Grahn: : https://trepo.tuni.fi/handle/10024/120429

Bäckroos: https://www.theseus.fi/handle/10024/266272

Fredriksson: https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/178078/fredriksson_malin.pdf?sequence=2&isAllowed=y

Rotonen: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202011033086

Komminaho: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202006132350

PALKITTUJEN OMAT ESITTELYT:

Juliaana Grahn kertoo työstään:

Valmistuin keväällä 2020 Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen median tutkinto-ohjelmasta, jossa täydensin Seinäjoen ammattikorkeakoulun kirjasto- ja tietopalvelualan tradenomintutkinnon filosofian maisteriksi. Työskentelen kirjastonhoitajana Tampereen kaupunginkirjaston pääkirjasto Metson lasten ja nuortenosastolla. Kirjastoalan kiinnostukseni on kasvanut haluksi seurata ja viedä itsekin sen kehitystä eteenpäin. Kirjastonhoitajuus näkyy osana uteliasta elämäntapaani siinä, kuinka haluan hahmottaa jäsenneltävistä osista koostuvia laajempia kokonaisuuksia ja oivaltaa uutta. Olen ylpeä tunnustuksesta ja voidessani tehdä työkseni sitä, mistä aidosti nautin.

Sain idean pro gradu -tutkielmaani keväällä 2019 AVIen koolle kutsuman Tietojohtamisen verkoston kautta. Tutkielmassa selvitettiin näyttöperustaisuuteen siirtymistä sekä arviointikulttuurin syntyä tietojohtamisen ja yleisen kirjaston muuttuvan toimintaympäristön kirjallisuuden avulla. Tavoitteena oli paikantaa yleisten kirjastojen tietojohtamisen, tilastojen ja vaikuttavuuden arvioinnin osaamista ja sen välittymistä Pirkanmaan ja Keski-Suomen kehittämiskirjasto PiKen toimialueella. Kyselyaineisto kerättiin ELomake-verkkokyselynä 2.12.2019–15.1.2020 PiKen kirjastohenkilöstöltä.

Tuloksissa saatiin selville, että tietojohtamisen, tilastojen käytön ja vaikuttavuuden arvioinnin osaamisen piirteitä voidaan sekä tunnistaa että vahvistaa kirjastojen arjessa. Sekä kerätyn tiedon hyödynnettävyys että tietojen hyödyntämistaidot vaikuttavat liittyvän tietojen hyödyntämiseen. Kirjastojen käyttäjien ja palvelujen tilaajien tarpeet ja odotukset näyttäytyvät tuloksissa ensisijaisina. Niihin vastaamista on vaikea arvioida, koska ajatus arvon luomisesta aineettomista resursseista on vieras. Johtajilla on vahvimmat edellytykset tunnistaa eri sidosryhmien arvottavan tietoa eri tavoin. Tietojohtamisen vieraus sekä vähäiset kiinnostus ja osoitetut välineet sallivat turvautumisen perinteisiin määrällisiin arviointimittareihin. Etenkin koulutussisällöt ja ammattikirjallisuus jakavat arvostettua hiljaista tietoa, mutta tiedon hyödyntämisen tukena käytettävä materiaali ei välttämättä ole ajantasaista. Mielekäs arviointikulttuuri tarvitsee tukea niin omasta työyhteisöstä, viranomaisilta kuin järjestöiltäkin, jotta sillä voisi tuottaa tietoa myös kirjastojen muuttuvista merkityksistä.

Koen tärkeänä, että tutkielmastani on apua kirjastotyössä. Tutkielma vaati pitkäjänteisyyttä, vaivaa ja paljon oppimista, mutta myös epävarmuuden, epätietoisuuden ja äkillisten muutosten sietokykyä kehittyvän koronatilanteen aikana. Sen taustalla on sekä intoa että tunnollisuutta. Nyt pidän tärkeänä viestiä tutkielman sisältöä eteenpäin ja kehittää osaamistani työelämässä. Myös jatko-opinnot kiinnostavat.

 

Minna Bäckroos

Valmistuin joulukuussa 2019 Turun ammattikorkeakoulusta kirjasto- ja tietopalvelualan tradenomiksi. Opinnäytteeni aiheena oli Turun ammattikorkeakoulussa käynnissä olleen Lukemattomat mahdollisuudet -hankkeen toimeksiantona selvittää, miten kirjasto voisi innostaa lukemaan tottumattomia 16-22 -vuotiaita nuoria aikuisia lukemisen pariin. Opinnäytteeni oli laadullinen tutkimus, jonka tarkoituksena oli tuottaa tietoa ja lisätä ymmärrystä lukemaan tottumattomista nuorista aikuisista.

Työssäni selvitin kohderyhmän lukuhaluttomuuden syitä ja lukemisen haasteita sekä kirjaston roolia lukemaan tottumattomien nuorten aikuisten lukemisen tukemisessa ja edistämisessä. Opinnäytteessäni kartoitin myös, mitä kirjasto tekee tällä hetkellä aikuisten lukemisen tukemiseksi ja millaisia uusia palveluja heikosti lukeville nuorille aikuisille on kehitteillä. Työmenetelminä käytin kahta lukemaan tottumattoman nuoren aikuisen teemahaastattelua sekä kirjastoammattilaisten havainnointia Lukemattomat mahdollisuudet -ideapajoissa.

Opinnäytetyöni pohjalta voidaan sanoa, että lukemaan tottumattomat nuoret aikuiset tarvitsevat monipuolista tukea. Heille suunnattuja kirjastopalveluja tulisi markkinoida tehokkaasti ja pitkäjänteisesti, koska heikosti lukevat nuoret aikuiset eivät ole tietoisia palveluista, joita kirjasto voisi heille tarjota.

Koin valitsemani aiheen tärkeäksi ja ajankohtaiseksi. Digiajan informaatiotulvan hallitsemisessa harjaantunutta lukutaitoa todella tarvitaan. Tämän päivän tietoyhteiskunnassa ja työelämässä on pystyttävä sujuvasti luovimaan yhä monimuotoisempien tekstien keskellä. Heikko lukutaito voi lisätä riskiä jäädä koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle ja saattaa ennustaa syrjäytymistä aktiivisesta kansalaisuudesta. Vahva lukutaito ja monilukutaito ovat täysipainoisen kansalaisuuden edellytyksiä.

Opinnäytteessäni pääsin käsittelemään teemoja, jotka olivat kiinnostaneet minua koko kirjasto- ja tietopalvelualan ammattikorkeakouluopintojeni ajan. Työn edetessä kiinnostuin aihepiiristä jatkuvasti lisää. Aloitin syksyllä 2020 opinnot Tampereen yliopiston informaatiotutkimuksen maisteriohjelmassa, jossa suuntaudun lukemiseen ja lukutaitoihin.

Malin Fredriksson

Valmistuin syyskuussa 2020 valtiotieteiden maisteriksi Åbo Akademista pääaineenani informaatiotutkimus. Vuodesta 2015 olen ollut töissä Donner-instituutissa Turussa, joka on uskonnontutkimukseen erikoistunut tieteellinen kirjasto ja tutkimusinstituutti. Kahtena viimeisenä vuotena olen toiminut tietoasiantuntijana instituutin avoimen tieteen projektissa, joten tuntui luonnolliselta perehtyä laajemmin humanististen alojen avoimeen julkaisukulttuuriin ja sen parissa tapahtuvaan muutokseen myös pro gradu -tutkielman muodossa.

Avoin julkaiseminen (open access) ei ole enää uusi keksintö, mutta se on erityisesti viime vuosina ollut tärkeä keskustelunaihe tutkimusrahoittajien, yliopistojen ja tutkijoiden keskuudessa. Aiemmat tutkimushavainnot viittaavat siihen, että humanistisilla aloilla muutos kohti avoimempaa julkaisemista tapahtuu hitaammin, kuin esimerkiksi luonnontieteissä. Tapaustutkimuksia yksittäisen yliopiston tutkijoiden julkaisutavoista, sekä näkemyksistä ja kokemuksista avoimeen julkaisemiseen liittyen on, erityisesti suomalaisissa yliopistoissa, tehty vähän.

Näistä lähtökohdista päätin käsitellä tapaustutkimuksena Åbo Akademin humanististen alojen tutkijoiden käsityksiä ja kokemuksia avoimesta julkaisemisesta, sekä kartoittaa humanististen alojen julkaisujen avointa saatavuutta. Analysoimalla julkaisudataa ja keräämääni kyselyaineistoa onnistuin kartoittamaan laajasti tyypilliset julkaisumuodot ja avoimen saatavuuden osuutta eri tieteenaloilla, sekä tutkijoiden näkökulmia ja kokemuksia aiheesta.

59 humanistisen alan tutkijaa vastasi kyselyyn ja vastanneiden keskuudessa oli melko vahva yksimielisyys avoimen julkaisemisen hyödyistä. Suuri osa vastaajista ilmoitti tuntevansa avoimen julkaisemisen eri osa-alueet mielestään hyvin. Julkaisudatan analyysi osoitti, että vuonna 2018 humanistisen alan julkaisuja oli hyvin avoimesti saatavilla, myös muihin tieteenaloihin verrattuna. Kyselyn tuloksista kävi kuitenkin ilmi, että julkaisun avoin saatavuus ei ole tärkeimpiä kriteerejä julkaisukanavaa valitessa.

Graduprojektin tiedonkeruu ajoittui koronapandemian alkuun keväällä 2020. Poikkeusolot tarjosivat mahdollisuuden lisätä korona-aiheisen kysymyksen avoimen julkaisemisen tulevaisuudesta: missä määrin tutkijat arvioivat, että koronapandemia on tehnyt avoimen julkaisemisen yhä tärkeämmäksi? Melkein 70 % vastaajista oli vaihtelevassa määrin sitä, että koronatilanne on tehnyt avoimesta julkaisemisesta yhä tärkeämpää. Lopuksi voi todeta, että tieteellinen laatu ja arvostus ovat tutkijoiden näkökulmasta kriittisimmät tekijät avoimen julkaisemisen tulevaisuutta ajatellen.

Tämän tutkimuksen tekemisestä ja palkinnosta inspiroituneena olen motivoitunut jatkamaan työtä avoimen tieteen parissa. Toivon, että tutkielmani tarjoaa näkökulmia ja ideoita siihen, miten tutkijoita voidaan tukea avoimeen julkaisemiseen omalla tutkimusalallaan. Kansainvälisiä ja kansallisia tavoitteita, sekä yliopistojen ja rahoittajien odotuksia ja vaatimuksia on haastava saavuttaa, mikäli tutkijat eivät rakenteellisista syistä pysty edistämään avointa julkaisemista, tai kokevat, että avoimet julkaisut eivät täytä tieteellisen laadun ja arvostuksen kriteerejä.

Annika Rotonen

Kiinnostuin kirjastoalasta työharjoittelun kautta, joten hakeuduin opiskelemaan Oulun seudun ammattikorkeakouluun, josta valmistuin vuonna 2013 kirjasto- ja tietopalvelun tradenomiksi. Myöhemmin päätin lähteä jatko-opiskelemaan alaa Oulun yliopistoon informaatiotutkimuksen oppiaineeseen. Pro gradu -työn tekeminen oli pitkä, mutta palkitseva prosessi. Idea gradun aiheesta nousi omien harvinaissairauskokemusteni kautta. Suomalaisten harvinaissairaiden informaatiokäyttäytymistä ei ole tutkittu informaatiotutkimuksen näkökulmasta ollenkaan, joten tämä teki siitä mielenkiintoisen, vaikkakin myös haastavan tutkimuskohteen. Aiheen haastavuuden lisäksi työssä käyminen opintojen ohella pitkitti valmistumistani. Valmistumisen pitkittyminen ei kuitenkaan harmita, sillä olen tyytyväinen valmiiseen työhön. Palkinto tuli minulle suurena yllätyksenä ja pitkän opintomatkan päätteeksi sen saaminen tuntuu hyvältä!

Sairaus on harvinainen, mikäli sitä sairastaa enintään viisi henkilöä 10 000:ta ihmistä kohden. Erilaisia harvinaisia sairauksia on tunnistettu tuhansia ja valtaosa niistä on perinnöllisiä. Tutkimuksessani tarkasteltiin suomalaisten, perinnöllisesti harvinaissairaiden aikuisten tiedontarpeita, heidän käyttämiään tiedonlähteitä, tiedonlähteiden arviointikriteerejä ja kognitiivisia auktoriteetteja sekä tiedon käyttöä ja vaikutuksia. Lisäksi tarkastelin näiden seikkojen kytköksiä harvinaissairaiden sairaus- ja terveyskäsityksiin.

Keräsin tutkimukseni aineiston teemahaastatteluilla. Haastateltuja oli viisi. Aineiston analyysimenetelmänä käytin teoriasidonnaista sisällönanalyysia. Tutkimuksen kannalta merkittävimpiä teorioita tai malleja olivat Leventhalin sairauskäsityksen viisi ulottuvuutta, Wilsonin kognitiivinen auktoriteetti sekä Karin informaatioseuraukset.

Tulokset vastasivat tiedontarpeiden ja käytettyjen tiedonlähteiden osalta pitkälti aiempia tutkimuksia aiheesta. Tiedonlähteiden luotettavuuden arvioinnissa nousi esille useita tavallisia luotettavuuden arviointikriteerejä, mutta lisäksi tuli ilmi kontekstisidonnaisia kriteerejä: vertaisten kokemukset, arkijärki sekä aiheen marginaalisuus. Tiedonlähteistä haastatellut luottivat eniten lääkäreihin, tutkijoihin ja/tai vertaisiin. Tuloksissa korostui lääketieteellisen tiedon kognitiivinen auktoriteetti, mutta esille nousi vahvasti myös henkilökohtainen auktoriteetti, joka pohjautui haastateltujen omaan asiantuntijuuteen ja kokemuksiin sairauden kanssa. Tuloksissa tulikin toistuvasti esille haastateltujen valmius hyvään tieteellisen tiedon arviointiin. Tiedon käyttö oli kytköksissä paljolti sairauden hoitoon ja tiedon jakamiseen. Tiedon vaikutuksista yksi tärkeimmistä oli lisääntynyt ymmärrys omasta sairaudesta. Tulosten perusteella voidaan todeta, että harvinaissairaiden informaatiokäyttäytymisellä oli yhteyksiä heidän sairauskäsitykseensä. Erityisesti näitä yhteyksiä esiintyi sairausidentiteettiin sekä sairauden aikajanaan ja hallintaan, kun taas sairauden syihin tai seurauksiin yhteyksiä ilmeni harvemmin.

Harvinaissairaiden informaatiokäyttäytymiseen liittyviä seikkoja tulee esille eri tieteenalojen tutkimuksissa, sillä tiedon puute värittää harvinaissairauksien ilmiötä kokonaisvaltaisesti. Toivon, että tutkimukseni toimii ponnahduslautana aihepiirin tutkimiselle myös informaatiotutkimuksen piirissä, sillä tiedon merkitys harvinaissairauksien kontekstissa on suuri. Esimerkiksi informaatiolukutaito tai uuden tiedon luominen olisivat mielenkiintoisia jatkotutkimuksen aiheita.

 

Liisa Komminaho

Valmistuin Oulun yliopistosta kesällä 2020 filosofian maisteriksi. Nykyään työskentelen viestintäasiantuntijana Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa. Informaatiotutkimuksen opinnot, erityisesti viestinnän sivuaineen kanssa, antoivat hyvät valmiudet työhöni johon kuuluu muun muassa sosiaalisen median sisällöntuotantoa, tiedotteiden ja uutiskirjeiden laatimista sekä viestinnän suunnittelua ja kehittämistä. Graduni aihe oli ”Nuoret naiset terveystiedon käyttäjinä: kehollinen tieto ja tiedon auktoriteetit.” Tutkin siis sitä, millainen on kehollisen tiedon suhde muualta saatuun tietoon, millaisia kognitiivisia auktoriteetteja nuorilla naisilla on terveystiedon alueella ja minkälaisista tiedonlähteistä terveystietoa saadaan. Keskityin tutkimuksessani erityisesti terveyttä edistävän ja ennaltaehkäisevän tiedon hankintaan. Tutkimukseni tuotti mielenkiintoisia tuloksia, joissa heijastuu nykyajan nopeasti muuttuvat tiedonvälityksen kanavat sekä erilaiset suhtautumistavat terveyteen ja niiden vaikutus tiedon hankintaan ja kognitiivisiin auktoriteetteihin. Terveyskäsityksessä jossa ulkoiset mittarit, erityisesti laihuus, olivat tärkeitä, tietoa hankittiin usein ja sitä saatiin runsaasti sosiaalisen median kautta. Niillä haastateltavilla, joilla terveys painottui enemmän subjektiiviseen kokemukseen hyvästä voinnista ja oman kehollisen tiedon havainnointiin, tiedonhankinta oli huomattavasti vähäisempää ja lähteille asetettiin enemmän vaatimuksia. Molemmissa ryhmissä läheisiin kuten vanhempiin ja ystäviin luotettiin terveystiedon lähteenä.

Toteutin tutkimuksen teemahaastatteluilla ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Haastattelin kaikkiaan yhtätoista nuorta (20-29-vuotiasta) naista, jotka olivat joko korkeakouluopiskelijoita tai valmistuneita korkeakoulusta. Tutkimus tarjoaa mielenkiintoisia näkymiä jatkotutkimukselle, etenkin koska kehollista tietoa ei ole informaatiotutkimuksen alalla tutkittu erityisen paljon. Kehollisen tiedon lukutaitoa ja sen yhteyttä  terveyskäyttäytymiseen ja tiedonhankintaan voisi tutkia enemmän, samoin asenteiden vaikutusta kehollisen tiedon huomioimiseen ja terveyskäyttäytymiseen.